kello oli 7.14 ja olin sängyssä. isi tuli ovelle ja se oli alottamassa sitä normi miten-sä-viellä-nukut kyselemistä mutta se kerkes vaan äännähtää ku sanoin

'ihan tarkotuksella' 'no miks? millon sulla alkaa koulu?' 'mä nousen kohta' 'ahaa'

 

tein siinä sitten niitä tavallisia aamuhommia, söin appelsiinin, valkkasin vaatteita. kello 7.30 olin vessassa ja isin puhelimeen soitettiin ja kuulin sen vessaan kun se puhui. virallisella äänellä, lyhyitä vastauksia. puhelun loputtua se sanoi akkalle. 'niin. isäntä on rauhallisesti nukkunu pois noin puoli tuntia sitten'.

siitä hetkestä lähtien olin  zombie. koulussa olin zombie. zombiella meinaan sitä että olin vähän shokissa ja en oikeen tajunnut kaikkea. välistä olin ihan ''normaali'', naurahtelin äi4 ryhmäläisten maailmanpelastuspuheille, taputin, haukottelin, ajattelin jotain.

ennen toista äikän tuntia välkällä isi soitti mulle ja kerto että ne soitattaa kirkon kelloja keskipäivältä. nieleskelin ja sanoin että ahaa.

toiseksi viimesellä tunnilla oli matikkaa. kesken tuntia mun puhelin soi. aukasin, se oli LM. (liisa-mummu) torjuin sen koska olin tunnilla. kahen minuutin päästä se soi uuestaan. annoin soida. välitunnilla soitin sille takaisin ja se aloitti sanomalla 'no. miten sinä voit' naurahin väkinäisesti ja sanoin 'en oikeen tiijä' mikä oli täysin totta.

LM sano että hei odota hetki soitan sulle niin ei tule sulle laskua ja sanoin ok. menin venäjän luokkaan. LM soitti. vastasin. se itki kauheana, käheä ääni. alussa olin ihan zombie. nolostuin vähän kun se mulle nyyhkytteli. mutta sitten se sanoi. 'niin. minä olen niin aatellut että miten sinä pärjäät koska mä tiedän että pappa ja sinä olitte hyvin läheisiä. se aina puhukin susta'. sitten aloin itsekkin niiskuttelemaan.

koko sen välkän puhuttiin puhelimessa ja yhdessä vaiheessa multa pääsi sellanen oikein kunnon ulvahdus kun yritin pidätätä itkua kun selitin miten kiitollinen oon siitä kreeta-matkasta ja mua nolottaa näin jälkeenpäin koska koko ajan kun olin puhelimessa siellä luokassa oli samuli ja janika ja ne varmaan kuuli kaiken.

yritin puhua sinne ikkunaan päin ja hiljasella äänellä. en jaksanu lähtä minnekkään vessaan koska se välkkä on lyhyt ja en tienny tulisko siitä puhelusta pitkä. kyyneleitä valu ja niitä pyyhkeilin.

 

koulun jälkeen kävin kirjastossa, palautin bob dylanin ja tuntemattoman sotilaan.

sitten menin kärkkäiselle. oli tarkotus ostaa se 38€ 8gt soitin mut siinä vitriinissä oli vaan sellasia 49€ 8gt soittimia ja olin silleen blaaah ihan sama ja se ukkeli anto sieltä mulle yhen. ostin myös karkkia koska olin niin surullinen. (syön suruun. shoppailen suruun).

kotona yritin tehä läksyjä mutta eihän siitä oikeen mitään tullu. lähinnä itkustelin. lukasin historian alueen kuitenkin. venäjän läksyt tein tunnilla mutta jäi kotiin jotain mutta jätän tekemättä. ranskan vihkotehtävää en jaksa koska oon surkea. äikän toi puhe pitäs viimestellä. siitä tulee ihan kauhea. tänään puolella ryhmästä oli se puhe ja ne kaikki oli tosi hyviä, herranjumala.